Pitkasta aikaa hyvin nukutun yon jalkeen (=kaikilla omat sangyt, toki patjat tuttua kuubalaatua) korottelimme paikallisbussilla 0,03 euroa/lippu Cuevas de Bellamar -luolille. Hauskimman luolaoppaan ever kanssa tutustuimme tahan Kuuban vanhimpaan turistinahtavyyteen, ihmettelimme sen tippukivia ja kookoksenvalkoisia kristalleja. Vahan meinasi valilla reitti kayda ahtaaksi kantorinkan kanssa, mutta selvisimme. Takaisin tullessa oli pienta bussisekoilua, mutta paasimme perille kaupunkiin ja mukavasti paivaunille ilmastoituun huoneeseemme.

Illalla isantamme kertoi oman kantansa Kuuban nykytilasta. Taman vuoden ensimmainen paiva tuli voimaan laki (kiitos Raulin), joka sallii asunnon ostamisen. Viiteenkymmeneen vuoteen kuubalaiset eivat ole saaneet siis ostaa asuntoa, autoa yms, vaan ne ovat kulkeneet perintona suvussa. Isantamme oli ensimmaisten joukossa ostamaassa tyttarelleen kamppaa, jotta tama paasisi itsenaistymaan ja elamaan omaa elamaa seka vuokraamaan huoneita turisteille.