Aamulla bussi alle ja menoksi vajaan puolentoista tunnin paahan Sancti Spiritukseen, reilun sadantuhannen asukkaan kaupunkiin, joka sijaitsee suurinpiirteuin keskella Kuubaa. Kaupungin keskusta muistuttaa vanhoine kolonialistisine rakennuksineen Trinidadid, mutta eipa ole turistit tanne loytaneet, mika ei haittaa meita yhtaan. Paiva obn kulunut ihmetellessa paikallista menoa ja syotiinpa reissun halvimmat jatskit: n. 0,05 euroa kappale. Vahasta turistimaarasta johtuen hintataso taalla on varsin kohtuullinen ja olemme paasseet kayttamaan paikallisten pesoja useammin kuin kerran.

Ja sitten se majoitus... Kun astuimme sisaan majapaikkaamme, emme tienneet itkeako vai nauraa. Ilmeisen varakas isantaperheemme on sisustanut kotinsa overikitschisti. Oma huoneemme on pinkki! Paivapeitto ja koristetyynyt ovat pinkkia satiinia, tohvelit jasuihkumyssy vaaleanpunaiset seka vessan matot ja pontonpaallinen ruusukuvioista vaalenpunaista karvaa. Muu asunto pursuaa muovikukkia ja muovihdelmaasetelmia, kaikenlaisia kiiltavia ja kimaltelevia jotain, posliinielaimia ja -lapsia, tuulikelloja, aurinkopaneelilla heiluvia muovikukkahokotyksia, minisuihkulahteita, viinipulloja uskomattomine lasiasetelmineen ja 3D-tauluja kultakehyksineen. Kaiken komeuden kruunaa kymmenet perheen 12-vuotiaan Miguelin poseerausvalokuvat. Illalla syotiin taas itsemme ahkyyn, katsoimme telkkarista baseballia ja nautimme iltasumpit isolla kattoterassilla.

ps. Nama on tekstit on molempien aivoituksia, ei vain Jussin.

pps. Vaikka Maija tasta ei ehka myohemmin muistakaan, han nauttii todenteolla kaikesta vastaantulevasta, erityisesti Kuubalaisesta vieraanvaraisuudesta.