Aamupalan jalkeen starttasimme naapurin sedan vuoden -57 brittiautomobiililla (hyvakuntoisella sellaisella!) vuoristoon, jossa paamaaranamme oli Caburni-joen vesiputous. Vauva kantorinkkaan ja viidakon siimekseen hikoilemaan. Kavelymatka putoukselle oli 3 kilometria melko vaativaa jyrkkaa laskua. Noin tunnin taapertamisen jalkeen saavuimme 62 m korkealle putoukselle, joka tahan aikaan vuodesta ei ehka ollut vetisimmillaan, mutta hieno joka tapauksessa. Vahan putousta alempana oli pienempi putous ja luonnon uima-allas, jossa pulikoimme ja jonka rantakivilla soimme evaita. Aivan mahtava paikka! Takaisin ylos kavelimme perhe Luhtamaisesti paivan kuumimpaan aikaan nopeammin kuin olimme menneet alas. Paluumatkalla kuapunkiin poikkesimme viela pienella kahvitilalla nauttimassa tajunnanrajayttavat espressot.

Illalla viela pieni kaupunkikierros ja mahat tayteen liian suurista kotiruoka-annoksista. Majapaikassamme asuu 3-vuotias Adriana, joka aluksi ulosteli meita kovin, mutta Maijan reippaan tanssi/taputtelu/pusuttelu shown jalkeen Adrianakin alkoi lammeta Maijalle ja oli kovin pettynyt kun Maija meni jop seitsemalta nukkumaan. Eikohan leikit jatku huomenna. Nyt yritamme jalleen kerran menna lukemaan mittavaa reissukirja-arsenaaliamme todennakoisesti samalla tuloksella kuin edellisina iltoina eli kaksi sivua ja taju pois ennen kymmenta.