Poikkeuksellisesti vaihdoimme kaupunkia taksilla emmeka bussilla. Automme oli 50-luvun Ford ja kuskimme sekopaa. Tama todisti etta autolla paasi yli 150km/h ja ketaan ei missaan nimessa paastetty ohi. Loppumatkan mutkaisella tiella alkoi tuntumaan silta, etta emme paase hengissa perille, joten Jussilta paasi kuskin suuntaan kommentti: "jos ei tuo piip idiootti lopeta tuota piip kaahausta niin me ei piip makseta piip piip piiip pesoakaan tasta piip kyydista". Taman Elina kaansi kuskille sivistyneesti: Herra, minua vahan pelottaa, voisitteko ajaa hiljempaa. Vauhti laantui ja paasimme ehjin nahoin Santa Claraan.

Reilun 200 000 letkein lantein ja rennoin askelin kulkevan asukkaan kaupungin juttu on Che Guevara. Tama argentiinalainen sotaisa pihvinrakastaja vapautti Santa Claran Kuuban vallankumouksen aikaan diktaattori Batistan vallan ikeesta. Kaupungista loytyy muutama Che monumentti ja mausoleumi, johon taman Boliviassa teloitetun miehen jaanteet on uudelleenhaudattu.

Lopuksi viela isantaperheestamme: suloisen herttainen seitsemankymppinen Hugo (sukunimi Pimienta = pippuri) ja Consuelo seka heidan jaatavankokoisen takapuolen omaava lahes viisikymppinen vanhapiikatyttarensa Tanya. Tamam maailman ystavallisin ja vieraanvaraisin trio kotielaimineen sai niin Maijan kuin vanhemmatkin tuntemaan olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi. Jos vain kaupungista ja lahiymparistosta loytyy riittavasti tekemista, jaamme mielellamme tanne useammaksikin paivaksi.