Tupakkatuotteiden vastustajina emme voineet vastustaa kiusausta kayda tutustumassa paikalliseen sikaritehtaaseen. Meille esiteltiin sikarinvalmistus vaihe vaiheelta. Lahemmas 200 pienipalkkaista (min. 10 euroa/kk + tehokkuuslisat) sikarinkaarijaa vakersi alusta loppuun tuotteet kasityona. Tama kokemus ei tehnyt meista sikarinsauhuttelijoita, mutta arvostus kuubalaisia sikareita kohtaan lisaantyi hieman.
Tehtaalta jatkoimme matkaa Che Guevara mausoleumiin ja museoon. Tahanastisen reissun paras "lapsen kanssa jonon ohi" tapahtui museolla, jossa pokkana paasimme keskipaivan kuuman auringon alla tuskaisena ja janoisena hikoilevan turistijoukon ohi, kiitos ystavallisen vartijasedan. Museoon oli keratty kaikenlaista Chelle kuulunutta tavaraa lapsuuden kirjoista aseiseen. Mielenkiintoista, mutta paras oli viela tulossa...
Museovierailun jalkeen ajattelimme sivistaa itseamme paikallisella elaintarhalla. Sita ennen eksyimme puolivahingossa hienoon syrjaiseen ulkoilmaravintolaan, jossa oli jaatavan kokoiset annokset. Tilasimme vain yhden sika-annoksen, josta soi koko Luhdan perhe komeasti. Pienella kauhulla odottelimme laskua, ja kyllahan tuolla oli hintaakin: noin 3,50 euroa. Vinkkivitonen: eksy keskustan ulkopuolelle syomaan. Hauska trapahtuma ravintolassa: naapuripoydassa juhlittiin 6-vuotissynttareita ja sankari toi Maijallekin kakkupalan. Jouduimme syomaan ruokamme TODELLA hitaasti, jotta synttariseurue vihdoin ja viimein poistuisi ja Elina pystyisi nauttimaan tuon Maijalta kielletyn herkun.
Masut taynna suuntasimme elaintarhaan. Seka tarha etta elaimet olivat parhaat paivansa nahneet. Erikoisuudet olivat elaintarhan lintuja jahtaava koira ja masentuneet leijonat. Menimme elaintarhaan sen takia, etta siella oli houkuttelevan nakoinen leikkipuisto, mutta juuri kun olimme tehneet pakollisen elainkierroksen, alkoi satamaan vetta ja keinut jai kiikkumatta ja liukumaet laskematta.
...ja parasta paivassa: illalla kun kerroimme kayneemme museossa, isantamme Hugo mainitsi sivulauseessa traistelleensa koko vallankumouksen ajan Chen joukoissa ja tunteneensa taman henkilokoihtaisesti. Sotahistorioitsija Luhta innostui tulkkinsa rouva Luhdan valityksella kyselemaan ja saimme aikamoisen informaation ilotulituksen kunniamerkkeineen ja valokuvineen. Nuoriherra Luhta ei meinannut illalla unta saada, kun oli niin fiiliksissa. Pitanee jatkaa jutustelua huomenna.
